Kaason ja morsiustytön puvut

Kerroin juuri häistä, joihin tein morsiuspuvun. Morsian oli valinnut häittensä väriksi korallin, ja se määräsi myös kaasojen ja morsiutyttöjen puvut. Toinen kaasoista oli tyttäreni, morsiustyttö hänen pian 5-vuotias tyttärensä. Pukuihin ei valittu yhtenäistä tyyliä, vain väri. Kaasot halusivat kuviolliset puvut, joita voisi käyttää myöhemminkin. Toinen kaasoista oli häissä viimeisellä kuulla raskaana, joten oli selvää, ettei kaasoilla voinut olla puvuissaan samaa mallia. Hän teki pukunsa itse, samoin puvun 2½-vuotiaalle tyttärelleen. Pikkuinen ei kuitenkaan hääpäivänä suostunut pitämään sitä yllään, koska hänestä olkapäät kutittivat, joten hän esiintyi tavallisessa puuvillamekossa!

Morsiustytön mekko

Pikkutyttöjen mekoissa päädyttiin kahteen päällekkäin asetettavaan kankaaseen, joista toinen on läpinäkyvä. Helmaosa tehtiin keijumekkotyylillä.

Alla oleva kuva on toiselle kaasolle lähettämäni kännykkäkuva siitä, miten helman neliöt oli aseteltu:

Helmassa on siis kummastakin kankaasta iso neliö, jonka keskellä pyöreä reikä. Reikä on 1/3 isompi kuin tytön ympärysmitta, jolloin siihen saatiin hiukan rypytystä.

Riemua ruusun terälehtien heittelyssä :)

Kaasojen puvut

Kaason puku on ohutta huivimaista kangasta. Tytär valitsi mallin kopiotavaksi sisarensa vanhasta iltapuvusta.

Puvun selkä on paljas.

 

Ihanat häät, kokonaisuudessaan niin parin oman näköiset!

Häähumua

Aiemmassa elämässäni, kun vielä olin kokopäiväinen käsityöläinen, morsiuspukujen valmistus oli yksi mielitöistäni. Nyt pitkästä aikaa pääsin siihen takaisin. Tyttäreni ystävä halusi määrätynlaisen puvun eikä löytänyt sitä kauppojen hyllyiltä. Sen tuli olla 50-luvun henkinen, polvipituinen ja siinä piti olla jotain värikästä vaalean lisäksi.

Lopulta saan julkaista kuvat! Häät olivat viime viikonloppuna. Puku valmistui juhannuksen tienoilla ennen Irlannin-matkaani.

Puku on paksua morsiussatiinia. Yläosan päällä on osittain pitsiä, jonka morsian hankki Tukholmasta. Olan tatuointi näkyy sen läpi, mutta se ei haitannut häntä. Helman alla on 10 metriä tylliä.

 

 

Olen pitkälti tottunut ompelemaan muokaten kaavoja huomattavasti tai kokonaan ilman kaavoja. Tässä rintaosaan oli kaava, joka muuntui lopulta melkein kokonaan alkuperäisestä. Helmaosa on täyskello, leikattu piirtämällä lyijykynällä rakennusmitan mukaan. Ompelen nykyään aika vähän, siksi tarvikkeet eivät ole ammattilaistasoa! Viime vuoden lopulla hankittu uusi ompelukone pääsi nyt kunnolla käyttöön.

Yläosan takasaumoissa on muoviset luut. Ne eivät olleet hyvää laatua, koska kesken häitten piti leikata niitten irronneita päitä irti, kun ne alkoivat pistellä morsianta juuri ennen häävalssia. Pitää ottaa selvää, mistä saa korkealaatuisia. 

Vaikein osa työtä oli pitsiosan muotoilu ja kiinnitys siten, että se ei kiristä mistään. Siinä on pienenpienet hihat.

Yksityiskohta korallinvärisestä vyöstä: 

 Morsiamen ihanat amerikkalaisesta nettikaupasta hankitut kengät:

Tein häihin myös morsiustytön ja kaason puvut, niistä erillinen teksti!

Käsityökilpailua Castlewellan maatalousnäyttelyssä

Vaikka olen maalta kotoisin, maatalous ei ole koskaan kiinnostanut minua. Siksi olin itsekin yllättynyt, kun eilen päädyin Pohjois-Irlannin suurimpaan maatalousnäyttelyyn! Se on yksipäiväinen, ja suostuin menemään, kun siellä on myös kädentöitä näytteillä. Olet ehkä katsonut Kirstie Allsopin ohjelmia tv:stä, suomennettu "Kirstien värkkäilyt". Tämä oli yksi sellaisista näyttelyistä, joihin hän tekee kilpailukäsitöitä.

Kilpailusarjoja on useita, osa hyvinkin yksityiskohtaisia vaatimuksiltaan, kuten käsintehty lahjatavara, jonka aineet maksavat korkeintaan viisi puntaa. Tilkkutöitä,  neuleita, vauvaneuleet erikseen,  virkkaus, erityyppistä kirjontaa ja myös paljon leivontasarjoja, kukkien asettelua. Tänä vuonna oli 1. maailmansodansyttymisen 100-vuotisen vuoksi myös sarja sotamuistoille. Kussakin sarjassa on kaksi palkintoa ja mahdollisesti kunniamaininta.

Yllä  oleva ruutuina koukuttu peitto oli mielestäni mielenkiintoinen. Tuolla tavalla olisi kiva tehdä vaikka vauvanpeitto. Minun tekemänäni värejä olisi tietenkin paljon enemmän!

Arvioinnissa selvästi keskityttiin virheettömään tekniikkaan. Virkkaus- ja neuletöissä ei siksi ollut kyse mielenkiintoisista malleista, ne olivat kovin tavallisia.

Koska olen jouluintoilija, oli keskellä kesääkin kiva nähdä joulutöitä.

Nämä pikkuruiset kengät kirjontatöissä olivat yksi suosikkini:

Alueella oli myös käsityöläisten myyntiteltta. Sieltä en löytänyt mitään kovin mielenkiintoista.  Eniten pidin näistä ommelluista kaksipuolisista mekoista.

Ja kun kyse on maatalousnäytelystä, pitää toki olla varsinaiseen aiheeseenkin liittyvä kuva!

Edit: Lisäsin kotiin palattuani lisää kuvia toiseen postaukseen.

Käsityöläisiä metallisäiliöissä

Miltä tuntuisi pitää työpajaa lasiseinäisessä metallisäiliössä meren rannalla?

IHANALTA! Juuri sellaisiin törmäsin eilen illalla kävellessäni Bangorin kaupungin rantakadulla.

Kussakin värikkäässä kuutiossa on kaksi työtilaa. Niitten asukit edustavat erityyppisiä käsitöitä ja taidetta paperinleikkauksesta kudontaan ja keramiikasta ommeltuihin ja lankatöihin. Kukin on työhuoneeessaan lasiseinän takana monta päivää viikossa, ohikulkijoiden silmien alla!

Olen aiemmin tehnyt Pohjois-Irlannissa töitä käsityöläisenä useita vuosia. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tässä vielä näkymä kadun toiselta puolelta. Ei hassumpi työpaikka :)

Lomailua ja ideoita Pohjois-Irlannissa

Ensimmäistä kertaa teen blogijulkaisua tabletilla, ilman järjestelmäkameraa ja Photoshoppia. Mitenkähän tästä selviää...

Belfast

Belfast on minulle toinen kotikaupunki. 6 vuoden asuminen täällä ja säännölliset matkat takaisin pitävät tuttuuden tunnetta yllä. Tärkeitä ihmisiä on paljon. Parasta minulle täällä on elää tavallista arkea ruokaostoksineen! Ex-miehelläni on kaikki nämä vuodet ollut täällä asunto, jota minäkin saan käyttää. Asunto on suomalaisittain erikoinen: 4-kerroksisessa pienkerrostalossa kaikki asunnot ovat sisältä kaksikerroksisia. Alakerrassa olohuone ja keittiö, ylhäällä kaksi makuuhuonetta ja kylppäri.

Kuva olohuoneen ikkunasta:

Belfastissa rakastan sitä, että vuoret näkyvät kaikkialle.

Eilen kävin lounaalla ihanassa paikassa. Se on vanhaan kyläpostiin tehty kahvila-ravintola- lahjatavaraliike. www.oldpostofficelisbane.co.uk

 Vauvanpeitto

Matkatyönä minulla on uusi vauvanpeitto toukokuussa syntyneelle tyttärenpojalleni. Tästä tulee hiukan paksumpi syksyä ja talvea ajatellen. Löysin kuvahaulla mieleiseni kuvion, josta näki hyvin, miten se oli tehty. Sitä nyt käytän.

Huh, tabletilla (Samsung Galaxy Tab 3) bloggaaminen vaatii toistaiseksi paljon energiaa. Huomattavasti jouduin korjailemaan myös koodin puolella. Joten muut kuvat ja mielessä olevat asiat jäävät seuraaville päiville!

Käsitöitä ja ideointia Riiassa

Vietin juhannuksen ystävän kanssa Riiassa. Pysyn juhannuksen aina pois Suomesta!

Matkoilla parasta on, kun näkee jotain, joka saa innostumaan ja näkemään jotain uudella tavalla. Sitä tunnetta on vaikea kuvata! Jokaiselle innostuksen lähde on myös erilainen ja yksilöllinen. Riiasta löytyi minulle useita innostavia asioita.

Käsitöitten ja yleensä luovuuden alalla Latviassa tuntuu olevan paljon kaikkea. Vanhassa kaupungissa oli käsityöläismarkkinat, jossa oli laajalti erilaisia töitä myynnissä. Itse ihastuin tähän huovutettuun rintakoruun niin paljon, että se oli pakko saada! Juuri "minun" värini ja kuviointi!

Huonolaatuinen lähtökiireessä napattu kännykkäkuva, mutta tähän liikkeeseen olisin halunnut tutustua enemmän. Ikkunassa olleet kuviot saivat innostumaan, noista saa paljon ideoita.

Ihastuin Mencendorf-talomuseon seinämaalauksiin. Talossa näkyi selvästi, kuinka erilainen aiempien vuosisatojen sisustustyyli Latviassa on ollut Suomeen verrattuna. Noissa kuvioissa oli viehätysvoimaa ja saivat ideoimaan.

Vanhassa kaupungissa on Hobbywool-niminen liike. Siellä myydäään sekä lankoja että valmiita tuotteita. Pidin paljon liikkeen sisustuksesta. Liikkeen huomaa jo kaukaa, kun ulkona on neulegraffiteja.

Myynnissä oli ihania silkkiä sisältäviä lankoja. Hinnat jonkin verran suomalaisia edullisempia, mutta tässä lankakaupassa ei ole mitään huomattavan halpoja lankoja. Hyllyt eivät olleet täynnä, siihen kiinnitin huomiota!

Tässä toisessa, vanhan kaupungin ostoskeskuksen Galerija Centrs'in alakerrassa olevassa pikkuliikkeessä sen sijaan hyllyt olivat piukassa lankaa. Se oli paljon edullisempi, hinnat noin puolet Suomen hinnoista. Myymässä ollut rouva esitteli kaikkea niin innokkaasti, että olisi ollut vaikea lähteä ostamatta mitään! Hänellä oli myös paljon bambuisia puikkoja ja virkkuukoukkuja. Ostin pari koukkua ja jonkin verran Alizen bambulankaa. En ollut lähtenyt langanostomatkalle :)

Kiinnostava paikka vanhassa kaupungissa on myös Figaro Art. Se on kuin satumaailma.

Tässä vielä ideaa puutarhanhoitoa harrastaville:

Kolmen päivän jälkeen Suomeen palatessa oli ihana tietää, että taas yhden kesän onnistuin välttämän juhannushössötyksen!