Käsityöinnostusta Luostarinmäen museosta

Asun parin kilometrin päässä Turun Luostarinmäen käsityöläismuseosta. Yksi tyttäristäni asuu sen aidan vieressä. Silti siellä tulee käytyä kovin harvoin! Nyt päätin mennä käsityötaidon päivien aikaan. Vanhat tekniikat ovat innostavia, koska niitä voi käyttää uusillakin tavoilla.

Valokuvaaminen siellä oli haastavaa aurinkoisella ilmalla eikä sisällä saa käyttää salamaa.

Tässä tehdään neulakinnastekniikalla lapasia. Kinnasneulan käyttö lapasten ja sukkien valmistamiseen on kuulemma Suomessa vanhempi tekniikka kuin neulominen. Joitakin näytteillä olleita valmiita töitä:

Pariin otteeseen olen opetellut neulakinnastekniikkaa. Keväällä ostin neulankin, iso puinen neula. Peruspisto on aika helppo, mutta todella tarkkaan pitää aluksi keskittyä, että pystyy muotoilemaan työtä.

Tämä helmikirjottujen neuleitten tekniikka oli minulle uusi. Hämmästyin, kun tajusin, että siinä vain neulotaan tiheästi aina oikein n. 1:n puikoilla ja ohuella langalla. Helmet ovat valmiina langassa ja kuvio piirretään paperille, ettei siinä mene sekaisin.

Tuota pitää ehdottomasti kokeilla! Työtä esitellyt rouva kertoi, että tekniikka ei ole Suomessa kovin tunnettu eikä siitä ole suomeksi yhtään kirjaakaan. Hänellä oli norjankielinen kirja.

Seuraava tekniikka sen sijaan oli minulle hyvinkin tuttu: viitelöinti. Siitä minulla on aiemmin kuvasarja ja video. Kiva tekniikka, ja mukava nähdä työ vanhassa ympäristössä.

Pieni yksityiskohta eräässä huoneessa:

Ihastuin tähän ommeltuun lintuun! Ehkä siksi, että varhaisimpia muistojani on tuolla tekniikalla tehty lelu - tosin se oli vahankankaasta.

Luostarinmäen rakennuksissa ja pihoissa on paljon kauniita yksityiskohtia. Siitä lähipäivinä erillinen postaus!

Sukkablokit Ikean leikkuulaudoista

Pitkään olen halunnut blokit, joilla muotoilla valmistuneet sukat. En ole raaskinut ostaa enkä saanut aikaan tehdä!  Kastelen valmistuneet sukat aina kunnolla läpimäriksi ja tähän asti olen muotoillut ne pyyhkeen päällä. Siinä on kuitenkin hankala saada paria täysin saman kokoiseksi ja muotoiseksi.

Olin miettinyt blokkien valmistusta mm. uunissa kovetettavasta massasta, kun Facebook-ryhmästä sain paremman ja helpomman idean! Hippusia-blogissa oli ideana tehdä ne Ikean taipuisista leikkuulaudoista. Päätin tehdä samoin!

Ikean Drälla-leikkuulaudat tulevat kahden kappaleen pakkauksessa. Hinta on tällä hetkellä 1,99 €.

Tarvitaan siis leikkuulaudat ja mattoveitsi sekä alusta, jolla mattoveistä voi käyttää. Käytin keittiön ulosvedettävää leivinlautaa. Saksillakin tähän pystyy, mutta parhaita saksia ei kannata käyttää. Mattoveitsellä on helpompi leikata siististi. Senkin käyttöön idea tuli Facebookista.

  

Piirsin muodon sopivan kokoisen sukan mukaan. Toista leikatessa käytin ensimmäisen reikää mallina, ja osasin jo laittaa kuvion ihan reunalle, että leikkulautaa jäisi mahdollisimman paljon lapsen sukkaa varten!

Leikkasin varteen reiän, josta blokattavat sukat voi ripustaa kuivumaan. Kirjoitin tussilla sukkien koon. Kannattaa varmistaa, että käytössä on permanent-tussi!

Valmista! Nyt on helpompi kuvatakin uusia sukkia kuin omissa jaloissa! Nämä riippuvat yläkaapin vetimistä Ikean koukuista, jotka normaalisti ovat eteisessä avainkoukkuina.

Äh, sukka on siten päin, että kerroksen vaihtumiskohta on varren kohdalla näkösällä, mutta en viitsi ottaa uutta kuvaa!

Lontoon Knitting & Stitching Show lokakuussa

Lontoon Alexandra Palacessa vuosittain järjestettävä Knitting & Stitching Show on jo pitkään innostanut minua. Päätin jo huhtikuussa lopulta mennä sinne tänä vuonna. Ryanairilla lentoliput maksoivat alle satasen. Hotelli on vielä varaamatta, mutta booking.com'ista löytyy! Tosin meillä nuoret ovat innostuneet kaikilla matkoilla käyttämään Airbnb:tä eli maailmanlaajuista  omien asuntojen vuokrauspalvelua - uskaltaisiko kokeilla sitä?

 

Aion viettää messuilla kaksi kokonaista päivää. Parhaillaan koetan päättää, mihin workshoppeihin, luentoihin ja seminaareihin varaan liput. Valinnanvaraa riittää, kun niitä on n. 10 aina yhtä aikaa.  Aikaa pitää jäädä kunnolla myös näyttelyosastojen kiertelyyn.

Hiukan aikaa haluan myös Lontoossa kulkemiseen. Lontoo on niin ihana kaupunki! Tässä sieltä kuva tammikuun matkalta. Kuva on huonolaatuinen, koska se on otettu salaa kännykällä, johon oli jäänyt vahingossa päälle pieni kuvakoko. Iso musta mies kuvan vasemmalla puolella neuloo kirjoneulevillapaitaa, jonka langat ovat kassissa hänen edessään. Yksi langoista kulkee hänen korvansa takaa!

Mitäköhän erikoista lokakuun matkalla tulee vastaan!

Lisää neulegraffiteja

Joka päivä koetan nyt saada yhden uuden graffitin tehtyä ABC:n Neulottuteivo-projektiin. Syyskuun puoliväli ja graffitien ripustus lähestyy kovaa vauhtia. Projektin Facebook-ryhmässä näen, että yksi jos toinenkin jatkaa graffitien tekoa. Projektiin osallistuvien bloggaajien blogiosoitteet tulevat projektin yhteydessä myös esille.

Nyt aloin tehdä graffiteja kahvilan tuolien selkämyksiin. Saimme Osuuskaupan viestintäryhmältä tuolien selkänojien tarkat mitat. Selkänojat ovat kiinteitä, mutta minulla ei ollut sellaisia tuoleja, joten kuvasin tavallisen keittiötuolin päällä. Ajatuksenani on, että jokainen on aika erityylinen. Lisäsin kiinnitysnauhat, että ne saa nopeammin paikoilleen.

Seuraavaa ehdin vielä tehdä hukan ennen töihin lähtöä!

Tilkkuvillapaita

Villapaita ei ole juuri valmistunut, mutta en ole aiemmin kuvannut sitä tänne. Tätä oli kiva tehdä muitten käsitöitten välityönä. Geometristen kuvioitten neulominen on myös helppoa. Palat on yhdistetty päällipuolelta virkkaamalla. Kaulus saa rullaantua vapaasti. Mittasin vanhaan villapaitaan, että koosta tuli sopiva. Hihojen muoto tulee niitten yläpuolella olevasta kavennuksesta.

Lähikuvasta saattaa huomata, että osa paloista on neulottu neulurilla, ei käsin. Enää minulla ei ole neuluria, koska en pidän sen tekemästä lopputuloksesta. Vaikka onhan se niin nopea käsinneulontaan verrattuna! Samalla se tuntuu enemmän työltä, kun pitää istua sen vieressä eikä samalla pysty keskittymään muuhun, kuten televisioon tai ihmisiin.

Lanka on myös liian karkeaa. Nyt olen oppinut, että käytän vain pehmeitä lankoja kaikkeen, mikä tulee ihon kanssa tekemisiin.

Mutta värikkyys on ihanaa, siksi rakastan tätä paitaa!

Värimietteitä ja kirjavat sukat

Olen maininnut ennenkin, että värit ovat minulle kaikki kaikessa. Mutta ei mitkä tahansa värit, vaan juuri ne "oikeat"! Vasta vuosien mittaan olen vähitellen alkanut tajuta, mitkä ovat minulle ne oikeat värit. Ne, jotka saavat hyvälle tuulelle ja luovat innostusta, eivät masenna tai työnnä luotaan. Hyvältä ja pahalta tuntuvien värien ero voi olla hyvinkin pieni ero saman väri kahdessa eri sävyssä!

Olen kiinnittänyt huomiota, että kun teen työn, josta olen iloinen ja jonka värejä rakastan, muutkin pitävät siitä. Onko se outoa? Jos taas teen jonkin väriyhdistelmän vaikka siksi, että jonkin väriset langat sattuvat olemaan alennuksessa, en itse pidä lopputuloksesta eikä suuri osa muistakaan.

Minusta on ihanan rentouttavaa neuloa kuviollisia sukkia. Muistan sen tunteen jo kansakouluikäisenä, kun loppukesästä aloin tehdä uusia sukkia talvea varten.

Tuskin koskaan suunnittelen uutta sukkaa kovin tarkkaan etukäteen, vaan päätän kuviot sitä mukaa kun sukka etenee. Lapsena rakastin metallipuikkojen kilinää, nykyisin bambupuikkojen keveyttä ja pehmeyttä. Siksi en tee sukkia magic loop-tekniikalla, vaikka se saattaisikin olla kätevämpää. Haluan nauttia työstä enkä vain lopputuloksesta!

Yllä olevan sukan väriyhdistelmät ovat mielestäni ihania. Sen sijaan osa lastenneuleista, joitten kuvan julkaisin muutama päivä sitten, eivät ole väreiltään onnistuneita. Ne on luotu väkinäisesti. Tässä kuva uudelleen. Merkitsin isolla X:llä ne kaksi työtä, jotka ovat minusta "väärän" värisiä. Eli eivät ole minun värimaailmaani. Niistä tulee epämukava olo. Ne samassa kuvassa parempien värien kanssa pilaavat ne hyvätkin!

 

Omien värien löytyminen on ollut pitkä prosessi. Nykyisin kuulostelen, tuntuuko ja näyttääkö jokin yhdistelmä hyvältä. Jos ei, en enää tee sitä virhettä, että jatkaisin sellaista työtä. Pahalta tuntuvat useimmat "haaleat" värit, tai väriyhdistelmät. - Ja hyväksyn sen, että väreillä on minuun niin valtava vaikutus, vaikka läheskään kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia!

Vauvanpeitto valmiina

Muutama päivä sitten esittelin vielä keskeneräistä vauvanpeittoa ja sen tarinaa. Nyt peitto on valmis. Tein siihen 5 kerrosta reunusta. Samalla se suureni hiukan, kun en ollut varma koosta. Valmis koko on 70 x 105 cm.

Seuraavaksi vauvalle pitää tehdä villatakki syksyksi. Hän sai Brittein saarilta tutuilta villatakkeja, mutta siellä lähes kaikki vauvalangat ovat täyttä akryyliä. Ne ovat kauniita, mutta villaisia tarvitaan myös!

Ammatinvalintamietteitä

Kun vietin aikaa Hämeenlinnan tienoilla, kävelin tai ajoin muutaman kerran Wetterhoffin rakennusten ohi.

Wetterhoff oli ennen Suomen ykköspaikka käsityöalan koulutukselle (saattaa olla edelleen, en tunne nykytilannetta!). Minulle, 5-vuotiaasta lähtien käsitöitä innolla harrastaneelle, se oli nuorena taianomainen sana. Minut on kahdesti hyväksytty sinne opiskelijaksi, mutta kummallakaan kertaa en muiden valintojen takia mennyt.

Minulla on kyllä myöhempi käsityöalan koulutus, ammattikorkeakoulutasoinen. Ennen koulutusta toimin useita vuosia Irlannissa käsityöläisenä ja rakastin sitä. Sen jäljiltä lukuisissa kodeissa on tekemiäni joulukoristeita ja monissa perhealbumeissa ompelemani morsius-, kaason- tai iltapuvut. Joskus vielä löydän kuvat joulutavaroista, nyt vain lasten neuleita, vuosi n. 1990:

Pidän nykyisestäkin työstäni verkkoviestinnän parissa, mutta samaa intohimoa minulla ei ole siihen kuin erilaiseen käsillä tekemiseen. Tämän kesän aikana useampi henkilö on aivan eri tilanteissa sanonut minulle, että on surullista, etten tee työkseni sitä, mihin parhaiten sovin.

Tiedän, mitä on käsityö ammattina ja yrittäjänä. Toisaalta iloa ja innostusta, toisaalta taloudellista epävarmuutta. 80-90-luvun vaihteeseen verrattuna nyt on Etsyt ja Ravelryt, Pinterest ja Instagram,  jotka laajentavat asiakaskunnan koko maailmaan. Minulla ei ole kielirajoitteita.

Jatkan tulevaisuuden miettimistä, nyt, yli viisikymppisenä!

Vauvanpeitto numero 2

Loppukeväällä tein tyttäreni poikavauvalle peiton jo ennen kuin hän syntyi. Peitolle vain kävi huonosti: se putosi kävelyllä vaunuista. 10 minuuttia myöhemmin putoaminen huomattiin ja kävelijä palasi etsimään sitä. Mutta sitä ei ollut missään nostettuna puuhun tai muualle, vaan joku oli jo ehtinyt viedä sen :(

Päätin tehdä uuden, samanvärisen, mutta erilaisilla kuvioilla ja syksyä vastaan paksummasta langasta. Lankana on Lankamaailmasta hankittu Gjestal Maija, kirjavaa lankaa lukuunottamatta, ja käytin virkkuukoukkua 4. Kirjava on myös Lankamaailmasta, mutta vyöte on valitettavasti kadonnut.

Halusin neliön, jollaista en ollut ennen tehnyt. Googlasin kuvahaun 'crochet square' ja ihastuin tähän kuvioon: https://c2.staticflickr.com/6/5129/5731174379_fb58b11a23_z.jpg. Myöhemmin sain eräästä Facebook-ryhmästä kuulla, että Ravelryssä on hyvin samantapaisen neliön ilmainen ohje. Siinä on myös kaavio, siksi päätin, etten ala piirtää uutta kaaviota. Oma kuvioni ei ole täysin sama kuin ohjeessa, mutta siitä saa selkeän käsityksen, miten kuvio tehdään. Itse tein sen silmämääräisesti tuon ensimmäisen kuvan perusteella.

Neliön koko on n. 12 x 12 cm. Jokaisen neliön keskus on valkoinen ja ulkoreuna turkoosi, mutta muuten värit vaihtavat paikkaa. Peitossa on 24 neliötä. Reunuksineen sen kooksi tulee n. 70 x 100 cm.

Tytär halusi kuvioitten väliin jotain lisää valkoisella. Näytin hänelle eri vaihtoehtoja kiinnittää neliöt ja hän valitsi lyhyet ketjusilmukkaketjut. Niissä on 2 kjs ja jokainen hyppää kahden silmukan yli kiinnittäessä. Tai suunnilleen, minun  töissäni mikään ei ole niin tarkasti aina sama :)

Kiinnitystapa:

Tein ensin neljän neliön kaitaleita ja kiinnitin ne sitten yhteen pitkiltä sivuiltaan.

Peittoa on virkattu monessa paikassa! Tässä Rowallane Gardens -puisto lähellä Belfastia:

Ja tässä tänään Samppalinnan puistossa Turussa. Lämpötila on tänään 30°C, joten villainen peitto sylissä tuntui melko lämpimältä! Mutta se on nyt melkein valmis, vielä pari kerrosta reunuksiin. Laitan kuvan, kun se on kokonaan valmis.

Mietin, missäköhän se ensimmäinen peitto Daniel-vauvalle mahtaa olla. Ja tietääkö sen käyttäjä, mistä se tuli?

Lisää graffiteja Neulottu Teivo -projektiin

Toukokuussa selostin Tampereella suunniteltua neulegraffititempausta  (no, melkein Tampereella!). Kesän aikana projektiin on saatu vähitellen uusia graffiteja ja niitten tekijöitä. Itse olen muitten käsitöitten välissä myös tehnyt lisää. Toinen postitus lähtee huomenna.

Tässä ensimmäisessä kuoressa Tampereelle lähteneet graffitini:

Sain pinon lankoja äidin vanhalta ystävältä, joka ei enää näe tehdä käsitöitä, ja niitä olen osittain käyttänyt tähän projektiin.

Huomenna lähtevät nämä:

Pienet neliöt puuvillalangasta eivät ole uusia tätä projektia varten, vaan löytyivät kesken jääneinä sängyn alla olleesta laatikosta! Juuri sopivia graffiteiksi!

Koska ABC-asemalla, jonne nämä tulevat, on paljon pylväitä, olen tehnyt useita kaulahuivimaisia paloja. Niitä voi kietoa minkä levyisen putken tai pylvään ympärille tahansa.

Projektista saa tietoa Facebook-ryhmästä, johon voit lähettää liittymispyynnön. www.facebook.com/groups/neulegraffiti.teivo

Blogin kuvakoon helppo muutos

Olette saattaneet huomata, että viime viikolla suurensin blogini kuvat niin, että ne ovat lähes saman levyisiä kuin teksti. En käynyt sivuja läpi klikkailemassa niitä isommiksi, vaan yksi koodinpätkä sai sen aikaan. Huomaa, että koodin vaikutus ei näy ruudussa, jossa kirjoitat tekstiä, vaan vain esikatselussa ja julkaistuilla sivuilla.

Koodi tehdään näin:

Avaa Bloggerin hallintapaneeli ja hae sieltä  kohta, jonne voi lisätä CSS-koodia.

 

Seuraavaksi:

Siitä avautuu tämä, joka sinulla on tyhjä, jos et aiemmin ole lisännyt omaa CSS-koodia:

Kuvakoon koodi kirjoitetaan avautuvaan ruutuun. Huom! minulla on esimerkissä muutakin koodia, joita olen lisännyt aiemmin, älä välitä niistä. Kopioi tai kirjoita siis ruutuun tämä koodi:

.post-body img {

width: 555px;
height: auto;
text-align: left;
}

Kaikki välimerkit täsmälleen :)

Tuo määrittää jokaisen aiemman ja tulevan sisältöalueen kuvan kooksi automaattisesti 555 pikseliä. Tuota lukua voit muutella miten vain, eli testata, mikä on juuri sinun blogisi sopiva kuvien leveys. Korkeus tulee automaattisesti.

Mainos:  Ansaitse rahaa verkkosivuiltasi!

Klikkaa oikeasta yläkulmasta "Käytä blogissa". Kun katsot blogiasi, riippuu selaimesta, kuinka helposti saat uuden kuvakoon näkyviin. Itse teen ulkonäkömuutoksia aina Firefox-selaimella, koska siinä saa välimuistin tyhjennettyä päivittämällä sivua useaan kertaan näppäinyhdistelmällä Ctrl ja F5 (PC:llä).

Kun teet uusia postauksia, lisää kuvat kuten aiemmin, koska saatat jossain vaiheessa haluta palata siihen.

Lisää käsitöitä Castlewellan-näyttelystä

Pari viikkoa sitten vielä Irlannissa ollessani kirjoitin maatalousnäyttelystä, jossa oli käsityökilpailu. Nyt kotiin palattuani purin järjetelmäkamerasta lisää kuvia.

Näyttely pidetään näissä maisemissa:

Näyttely pidetään tämän Castlewellan-linnan puistossa. Hiukan se kauhistutti, tuhannet autot parkkeerattu kauniiseen puistoon, jossa maa oli pehmeä edeltävien päivien sateista. Kauankohan puiston kestää aina palautua? Alla olevassa kuvassa linna häämöttää puitten ja autojen välistä.