Käsityöinnostusta Luostarinmäen museosta

Asun parin kilometrin päässä Turun Luostarinmäen käsityöläismuseosta. Yksi tyttäristäni asuu sen aidan vieressä. Silti siellä tulee käytyä kovin harvoin! Nyt päätin mennä käsityötaidon päivien aikaan. Vanhat tekniikat ovat innostavia, koska niitä voi käyttää uusillakin tavoilla.

Valokuvaaminen siellä oli haastavaa aurinkoisella ilmalla eikä sisällä saa käyttää salamaa.

Tässä tehdään neulakinnastekniikalla lapasia. Kinnasneulan käyttö lapasten ja sukkien valmistamiseen on kuulemma Suomessa vanhempi tekniikka kuin neulominen. Joitakin näytteillä olleita valmiita töitä:

Pariin otteeseen olen opetellut neulakinnastekniikkaa. Keväällä ostin neulankin, iso puinen neula. Peruspisto on aika helppo, mutta todella tarkkaan pitää aluksi keskittyä, että pystyy muotoilemaan työtä.

Tämä helmikirjottujen neuleitten tekniikka oli minulle uusi. Hämmästyin, kun tajusin, että siinä vain neulotaan tiheästi aina oikein n. 1:n puikoilla ja ohuella langalla. Helmet ovat valmiina langassa ja kuvio piirretään paperille, ettei siinä mene sekaisin.

Tuota pitää ehdottomasti kokeilla! Työtä esitellyt rouva kertoi, että tekniikka ei ole Suomessa kovin tunnettu eikä siitä ole suomeksi yhtään kirjaakaan. Hänellä oli norjankielinen kirja.

Seuraava tekniikka sen sijaan oli minulle hyvinkin tuttu: viitelöinti. Siitä minulla on aiemmin kuvasarja ja video. Kiva tekniikka, ja mukava nähdä työ vanhassa ympäristössä.

Pieni yksityiskohta eräässä huoneessa:

Ihastuin tähän ommeltuun lintuun! Ehkä siksi, että varhaisimpia muistojani on tuolla tekniikalla tehty lelu - tosin se oli vahankankaasta.

Luostarinmäen rakennuksissa ja pihoissa on paljon kauniita yksityiskohtia. Siitä lähipäivinä erillinen postaus!