Kuten moni muukin (!), vietin lauantaipäivän
Tampereella Suomen Kädentaitomessuilla. Aiemmin olen käynyt perjantaina, ja taidan käydä vastaisuudessakin. Tungos oli lauantaina selvästi pahempi!
Mutta hieno päivä silti. Tällä kertaa päätin ostaa niitä merkkejä lankoja, joita en ole ennen käyttänyt. Tuntuu, että olen jämähtänyt Lankamaailmasta saataviin, pääosin Gjästäliin ja Vikingiin, sekä Dropsiin.
Erilaisia efektilankoja minun on aina vaikea vastustaa. Niitä voi käyttää niin moneen tarkoitukseen, varsinkin näin joulun alla. Tässä kiiltelevä Alize Decofur.
Uusi tuttavuus oli huovutettava Milly-lanka. Suunnitteilla on kirjava työläppärin kuljetuskassi. Lanka maksoi vain 2 €/kerä. Uusi tieto oli myös, että sitä myy vajaan 50 km:n päässä Salossa sijaitseva
Solveig Shop-niminen lanka- ja käsityökauppa. Heillä oli erimerkkisiä lankoja kuin Turun liikkeissä. Aion jossain vaiheessa käväistä.
Tein heti mallitilkun Millystä nähdäkseni, kuinka paljon se kutistuu huovutettaessa. Kutistui 40 asteen pesussa vain hyvin vähän, mutta muuttui kyllä kiinteän huopamaiseksi. Aion vielä testata uuden palan 60 asteessa.
Useimmiten ostan melko edullisia lankoja. Nyt tein pienen poikkeuksen.
Snurren osastolla oli muutenkin ihania lankoja, mm. paljon kauniin väristä alpakkaa. Sieltä päädyin ostamaan pehmeää Cardiff-cashmiria pari kerää. Se on sen verran kallista (n. 16€/50g), etten raskisi esim. kokonaista villatakkia tehdä siitä, mutta näistä aion suunnitella pipon. Neuloin jo sileän mallitilkun, puikoilla 3.
Snurren osastolla tuli myös puheeksi messujen valokuvauskielto. Joittenkin tuotteiden kohdalla osittain ymmärrän sen. Messuilla on suuri määrä harrastajia ja ammattilaisia, jotka valokuvasta pystyvät kopioimaan idean kuin idean. Mutta tarvikkeiden myyjille kuvauskiellosta on haittaa. Snurren väki sanoi juuri tätä - mitä enemmän kuvia levitellään, sitä parempi heille.
Lontoon Knitting ja Stitching show, jossa kävin viime kuussa, toimii tässä suhteessa minusta järkevämmin. Siellä on oletuksena, että kaikkea saa kuvata, mutta jos haluaa kieltää kuvaukseen, selkeät laput seinille.
Pirkanmaan Pirkka-lankaa en muista myöskään koskaan aiemmin käyttäneeni. Se on aika karkeaa 100% villaa, mutta ideana on neuloa tai virkata poncho, jolloin karkeus ei haittaa. Langassa on ihania, lähellä toisiaan olevia värejä. Lanka kuulemma tuodaan jostain päin Eurooppaa ja värjätään Suomessa.
Itse asiassa en edes kauheasti pidä kirjavista langoista, mutta ne ovat helppoja neulottavia tv-ohjelmaan keskittyessä! Lähipiiri myös tuntuu pitävän niistä tehdyistä sukista ja lapasista. Nämä ovat
Vihreästä Vyyhdistä, erilaisia, mutta merkiltään Online Supersocke. Etualalla olevat kaksi näyttävät ja tuntuvat aivan samoilta kuin aiemmin useaan kertaan käyttämäni hyvin kestävä Hot Socks Cotton Stretch. Koostumuskin on sama, puuvillaa, villaa, hiukan polyamidia ja polyesteriä ja venyy jonkin verran. Saa nähdä, onko yhtä hyvin lukemattomia pesuja kestävää.
Otin myös osaa yhteen useammasta käsityöbloggareille järjestetystä tapahtumasta. Unohdin kysyä, saiko otettua kuvaa jakaa muuten kuin suljetussa Facebook-ryhmässä, joten ei kuvaa! Mutta oli kiva nähdä uusia ihmisiä, joista osan tiesin FB-ryhmien kautta.
Messuilla näki myös, että Suomessa on valtavasti käsityöharrastajia, jotka osaavat toteuttaa ideoitaan. Niitä näkyi mm. kahden neulekilpailun tuloksissa. Oli karkkineulekilpailu ja pipokilpailu.
Näitten lisäksi ostin mm. joulunpunaista ohutta virkkauslankaa, pari tilkkukangasnippua ja lisää bambupuikkoja. Olen ihastunut lyhyisiin bambusukkapuikkoihin, nyt ostin yhdet lisää 13 cm:n pituisina. Lasten lapasissa ja sukissa ne ovat ihania, kun ei ole sitä ylimääräistä puikonmittaa.
(Lankaliikkeiden linkeistä ei ole sovittu, halusin itse ottaa tässä esille!)
